tiistai 18. toukokuuta 2010

Aadan ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa

Jatkoa edelliseen bloggauskseen.

Luku 2. Aada ja Kamaria

Aada lähti hakemaan Kamariaa.
Kun Aada oli perillä hän huomasi Kamarian vieressä.. Aaronin.

Aada kysyi Aaronilta miksi tämä oli kamarian huoneessa.

-Olen Kamarian adoptio lapsi, Aaron vastasi.

- Onko sinut hylätty? Kysyi Aada

- Ei ole, minut vain kidnapattiin kerran.. Aaron sanoi.

-Luulen tietäväni miksi näytät niin tutulta, Aada sanoi.

- Kuinka niin? Kysyi Aaron.

- No.. Vanhempani ovat joskus kertoneet minulle.. nyyh.. KIDNAPATUSTA VELJESTÄNI! : cry: parkui Aada.

-Ai.. Se ei kyllä ole totta.. Tiedän minkälaisia vanhempasi ovat.. He ovat helliä, rakastavaisia ja olet heilletärkein asia maailmassa. He varmasti luulivat että heidän poikansa katosi. Tiedän kuka se poika oli.. Se olen minä.. Aaron huokaisi.

- Mikset kertonut aiemmin? (Menee halaamaan Aaronia) Aada kysyi kyyneleet silmillä ja hymy kasvoilaan.

- En ollut varma oletko siskoni., Aaron sanoi.

-VOI EI! UNOHDIN TÄYSIN! KAMARIA TULE PIAN RANNALLE SIELLÄ ON JOKU NAIS PANDA! Aada huusi.

- Herranen aika! Pidetään kiirettä! Otan rohdon mukaan! Kamaria hätääntyi.

He juoksivat rannalle. Nainen oli jo pahasti tajuttomana.

Kamaria antoi naiselle rohtoa. Nainen heräsi ja sanoi kiitos.

Kamaria pyysi naista hänelle yöksi. Nainen sanoi että voin tullakkin.

Aaron lähti Aadan kanssa heidän kotiin.

Tämä jatkuu luku 3:messa!
Selviää sitten mitä Aadan ensimmäisenä koulupäivänä Panfussa tapahtui.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Aadan ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa

Tämä on tavallaan blogi kirja. Tai kirja jonka valmistin juuri.

Tämän nuoren tytön päivä alkaa uudessa koulussa. Hän on 4 luokkalainen. Tässä ei ole kuvia muuta kuin kansikuva ja yksi muu kuva. Aada on asunut ennen Manfussa. He muuttavat sieltä Panfuun. Manfu oli liian pieni paikka heille. He muuttivat todella isoon Panfuun. Tästä alkaa seikkailu. Kansikuvassa on Kisulimisu. (Eli minä) Hän seikkailee tässä nimellä Aada. Ja Kisulimisu olen siis minä.



Eräänä päivänä Aada perheineen muitti pois. Aada hyvästeli rakkaat ystävänsä. Aada piti jäähyväiset. Aada nukahti autoon. Hän näki unta vanhasta kodistaan. Hän heräsi kun he olivat perillä. Hän ihasteli uutta kotiaan. Oli jo myöhä. He olivat ostaneet kauniin pienen kodin. Aada pesi hampaat söi iltapalan ja meni nukkumaan. Kun oli aamu Aada nousi ylös ja laahusti jääkaapille. Hän otti jääkaapista omenan. Hän kuori sen. Hän haukkasi omenaa. Sitten pitikin jo mennä pesemään hampaat ja lähteä kouluun. Aadan isä kertoi että Panfun koulu on veden alla. Aada sanoi: - Enhän minä pysty pidättämään happea jos se on monen kilometrin syvyydessä. Muttapa isä yllätti Aadan. isä oli ostanu Aadalle sukelluspuvun. Aada halasi isää otti repun ja lähti. Hän juoksi rannalle. Hän hyppäsi laiturilta veteen. Hän oli jo syvällä ja huomasi hain. Aada ajatteli: Vaarallinen reitti tämä.. Miten pääsen kouluun? Onkohan missään tunnelia?
Aada ei nähnyt tunnelia missään. Hän päätti olla rohkea ja uida niin nopeaa kun voi sisään.
Aada otti spurtin.
Hai huomasi hänet ja lähti uimaan täysillä Aadan perään.
Aada oli oven lähellä.
Aadaa pelotti.
Hän ui niin kovaa kuin pystyi.
Koulun ovi aukesi.
Aada yritti kiihdyttää vielä lisää.
Häneltä alkoi loppua voimat ja senkus hai vaan kiihdytti.
Koulun ovet alkoivat jo sulkeutua.
Aada oli ihan epätoivoinen.
Hän oli jo luovuttaa ja hai lähestyi.
Aada katsoi taakseen ja tajusi ettei päässyt enään haita pakoon.
Aada pysähtyi ja odotti kuolemaa.
Yhtäkkiä joku pinkaisi ja haki pois Aadan hain edestä.
Aada avasi silmänsä hitaasti ja kysyi: -Enkö olekkaan kuollut? Miten voin elää?
Ihmeellinen pelastaja vastasi: -Pelastin sinut. Olit vähällä kuolla. Ymmärrän että tämä reitti on vaarallinen. Ja minun nimeni on muuten Aaron.
- Kiitos Aaron. Näytät jotenkin tutulta.. Noh, mennään kouluun, Aada vastasi
Aada otti sukelluspuvun pois ja laittoi sen kaappiin.
Kellot soi. Aada riensi oppitunnille.
Opettaja antoi Aadalle kirjat.
Hän tutustui luokalaisiinsa tyttöihin.
Sen jälkeen hän etsi Aaronin.
Aada kysyi millä luokalla Aaron oli.
Aaron sanoi olevansa 5 luokalla. Aaron oli puhumassa rehtorille Aadan vaara tilanteessa.
Rehtori pyysi Aadaa luokseen.

Rehtori sanoi: - Tervetuloa nuori lapsoseni! On ilo saada kouluumme uusi oppilas. Mutta puhutaan nyt siitä vaara tilanteestasi.
Oppilaat ovat saaneet tästä tiedotteen. Tällaisilta tilanteilta pystyy välttymään. Yleensä hait pyörivät oven tiellä. Voit odottaa että ne siirtyvät koska ne uivat pitkiä matkoja siinä edestakaisin. Silloin sinua ei saada ainakaan kiinni.Mutta sinulla oli hyvä tuuri kun Aaron pelasti sinut. Toivottavasti selviät ensi kerralla!

- Jaahas, kiitos neuvosta, Aada sanoi.
(Ajattelee)täällä ei taida olla niin turvallista jos koulu alkaa vuotamaan. Toivottavasti niin ei käy, ajatteli Aada.

-Oho! Oppitunti alkaa. Pitää kiiruhtaa! Aada sanoi.

Aadan koulupäivä kesti tänään vain kolme tuntia. Kun kolme tuntia oli kulunut Aada otti repun, sukellus puvun ja lähti kotiin. Hän mietti mitä rehtori sanoi hänelle. Hän odotti että hait menivät pois. Aada otti nopean lähdön ja yritti päästä nopeasti pinnalle.Kun hän oli rannalla hän huomasi jonkun pyörtyneen nais pandan. Hän yritti puhua pandalle mutta panda ei vastannut. Aada lähti hakemaan Kamariaa.

Miten tämä tarina jatkuu? Jos haluat kuulla lisää kommentoi tätä tekstiä, kiitos. Voin kyllä jatkaa muutenkin!

torstai 13. toukokuuta 2010

Remontoitu kaupunki ja muuta

Moikka! Panfun kaupunkia on remontoitu. Eikö se olekkin hieno? Tässä siitä kuva.
Me vilkutetaan siinä Maijan kanssa.


Ja nyt jotain muuta löpinää.. Taidan ottaa nyt vähän kuvia Panfusta.






Terassilla oli porukkaa varmaan siksi koska Ella oli siellä.

Joo, nyt joku random kuva.



Tää oli kauvan sitten. Oon laittanu varmaan jo johonkin bloggaukseen. Otin tän vaan randomina. xD

Ei mulla muuta enään.

Terkuin,

Milli.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Moikkelis moi ja hyvää vappua! Otin pienen tanssivideon tänään Panfussa!
En ole varma toimiiko video. Älkää välittäkö muuten lopusta.. Ja siitä näppäimien näpytyksestäni. xD

Mutta tässä se tulee:





Sitten muusta päivästäni Panfussa. Noh ei minulla tänään Panfussa oikein muuta ole tapahtunutkaan. Mutta pidin hauskaa kun otin videota. Haluatteko että jatkan Larissan tarinaa? Voisi jatkaa sitä nyt heti. Haluan itse jatkaa ja jos jonkun mielestä se oli kiinnostava niin tässä tulee jatkoa:

Larissa kuunteli kauan Lennyn laulua rannalla. Kun Lenny lopetti Larissa kysyi miten saisi oven auki. - En tiedä yhtään mutta kysy Pennyltä. Hän varmasti tietää, Lenny sanoi. Larissa kiitti ja juoksi kirjastoon. Penny tiesi miten oven sai auki. He lähtivät yhdessä ovelle. Pennyllä oli sorkkarauta mukana. - Ai näinkö me avataan tämä ovi? Larissa kysyi. - Niin, Penny sanoi. He saivat oven auki. Kun he olivat saaneet oven auki Larissa juoksi katsomaan mitä siellä oli. Siellä oli jättimäinen hiustenkuivaaja ja joku laite vieressä.

Larissa mietti että kuivaaja voisi aiheuttaa vaarallisia tilanteita. Hän meni vieressä olevan laitteen luo. Siinä oli kirjaimia. Larissa mietti miten saisi sen ratkaistua. Hän järjesti kirjaimista sanan. Ja sehän toimi, hiustenkuivaaja oli suljettu! Larissa juoksi Karibialaiselle rannalle. Siellä ei ollut enään sitä Big Footia. Hän muisti Big footin puhuneen hiustenkuivaajasta joka sulattaa hänen kotinsa. Hän ajatteli auttaneensa Big footia ja meni kotiin.

Loppu
~~~~~~

Vilkuttaen,

Milli