Jatkoa edelliseen bloggauskseen.
Luku 2. Aada ja Kamaria
Aada lähti hakemaan Kamariaa.
Kun Aada oli perillä hän huomasi Kamarian vieressä.. Aaronin.
Aada kysyi Aaronilta miksi tämä oli kamarian huoneessa.
-Olen Kamarian adoptio lapsi, Aaron vastasi.
- Onko sinut hylätty? Kysyi Aada
- Ei ole, minut vain kidnapattiin kerran.. Aaron sanoi.
-Luulen tietäväni miksi näytät niin tutulta, Aada sanoi.
- Kuinka niin? Kysyi Aaron.
- No.. Vanhempani ovat joskus kertoneet minulle.. nyyh.. KIDNAPATUSTA VELJESTÄNI! : cry: parkui Aada.
-Ai.. Se ei kyllä ole totta.. Tiedän minkälaisia vanhempasi ovat.. He ovat helliä, rakastavaisia ja olet heilletärkein asia maailmassa. He varmasti luulivat että heidän poikansa katosi. Tiedän kuka se poika oli.. Se olen minä.. Aaron huokaisi.
- Mikset kertonut aiemmin? (Menee halaamaan Aaronia) Aada kysyi kyyneleet silmillä ja hymy kasvoilaan.
- En ollut varma oletko siskoni., Aaron sanoi.
-VOI EI! UNOHDIN TÄYSIN! KAMARIA TULE PIAN RANNALLE SIELLÄ ON JOKU NAIS PANDA! Aada huusi.
- Herranen aika! Pidetään kiirettä! Otan rohdon mukaan! Kamaria hätääntyi.
He juoksivat rannalle. Nainen oli jo pahasti tajuttomana.
Kamaria antoi naiselle rohtoa. Nainen heräsi ja sanoi kiitos.
Kamaria pyysi naista hänelle yöksi. Nainen sanoi että voin tullakkin.
Aaron lähti Aadan kanssa heidän kotiin.
Tämä jatkuu luku 3:messa!
Selviää sitten mitä Aadan ensimmäisenä koulupäivänä Panfussa tapahtui.
Hei!
VastaaPoistaNyt voin kirjoittaa tänne!
Moi! :)
VastaaPoistaNo, moi! ♥ Kivaa kirjoitella! :) =)
VastaaPoistaJoo.
VastaaPoistaJatkatko tuota tarinaa?
VastaaPoistaJoo. Oon tekemässä sitä
VastaaPoistaMi-Mitä? Etkö ole vieläkään julkaissut sitä? :?:
VastaaPoistaSaanko tehdä tänne sellaista tarinaa, että minä alottaisin sen ja sinä jatkaisit? Mä, Sä,Mä, Sä jne.
VastaaPoistaLuen tätä blogia joka päivä. Tässä runo, ystävyydestä: "Olet aika, joka vieressäni kulkee. Tuo ystävä, toisen syliinsä sulkee. Ei parempaa, tuota ystävää, et löydä kauttaa maan. Joten pidä, minusta hyvää huolta. Älä koskaan minua unohda, koska olen aina kanssasi. Ikuisesti... THE END. (Eli LOPPU.)
VastaaPoistaNo, piditkö runosta? Minusta se ei ollut oikein hyvä... Keksin itse. Sitten runo Panfusta:
Panfu on paras paikka maailman. Siellä ystäviä saa, niiden elämänsä ajan jakaa saa. Olet ystävä parhain, elämäni mun. Ja sä varmaan tiedät, et' merkitse mulla paljon. Joten, älä unohda mua, sun ystääväsi rakkahinta maailman.
Tykkään susta! :)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitti runosta tosi paljon! Sen tarinan tekemisesssä kestää vielä kun pitää jatkaa juonta. Mutta jos me tehään tarinaa niin tarkotätsä et mun pitää antaa mun sähköposti ja salasana? Jos pitää niin mä en oikeen tiiä.. Mut kommenteisasa kelpais.
VastaaPoistaTessuttain MilliKilli
Ei, Ei! Tarkoitin sitä että tehtäisiin sitä täällä Kommenteissa!
VastaaPoistaJoo, kyllä se mulle käy mutta sitten vasta kun oon saanut toisen jatko sarjiksen valmiiksi.
VastaaPoistaT. MilliKilli
Käy hyvin!
VastaaPoistaT:♥Mangolia♥