Tarina jatkuu..

Moikka! Aadan ensimmäinen koulupäivä jatkuu.
Teen pian oikeen blogitekstin.
Siis onhan tää oikee mutta siis kerron panfu päivästäni.


Luku 4. Kristallipalloa etsimässä

Kun aamu koitti, Kamaria, Aada ja Aaron söivät nopeasti aamupalan ja lähtivät etsimään kristallipalloa.
Tänäänkin oli sumuista.

Kamaria, Aada ja Aaron lähtivät matkaan. He ottivat evästä mukaan.
Kun he olivat kulkeneet vähän aikaan tuli metsä jossa oli hirveän sumuista. Kamaria, Aada ja Aaron eivät nähneet minne menisivät. He pysähtyivät sumuun. Aada katsoi eteen ja huomasi jonkun hahmon.

- Katsokaa, tuolla on joku outo hahmo. Se näyttää tassuillaan että hän haluaa meidät hänen luokseen.. Aada sanoi.

- Menemmekö me hahmon luokse? Mistä me tiedämme minne hahmo meidät vie? Aaron kysyi.

- Kokeillaan, ei meidän tännekkään kannata jäädä, Aada sanoi.

- No mennään! Kamaria huudahti.

Pandat lähtivät matkaan. He seurasivat hahmoa. Hahmo pysähtyi. Kamaria, Aada ja Aaron tulivat aukealle. Aukea näytti jotenkin taianomaiselta.. Kamaria tunsi että hänen kristallipallonsa olisi lähellä. Hahmo tuli pandoja lähemmäksi. Panda joukko perääntyi hieman.

- Älkää minua pelätkö, yritän auttaa teitä. Tiedän missä etsimänne kristallipallo on.

- M-missä se on? S-sinähän leijut! Oletko haamu tai kummitus? Aada kysyi pelokkaana.

- Ei, en minä ole kummitus tai haamu. Olen eräänlainen taikaolento.. Autamme ihmisiä, sanoi olento.

- Voitteko antaa Kamarian kristallipallon? Ja tiedättekö eräästä Selena nimisestä naisesta? Ja mistä löysitte kristallipallon? Aaron kysyi.

- S-selenastako? Hän on pahin pelkomme.. Mutta löysimme tämän pallon rannalta. Siellä oli myös tassun jälkiä, sanoi olento.

- Minua epäilyttää tämä Selena panda vähäisen. Voitko tulla mukaamme olento? Ja voimmeko kutsua sinua vaikka Pixie:ksi? Aada mietti.

- Totta kai voitte. Meillä olennoilla täällä ei ole oikein nimiä. Pixie kuulostaa muuten kivalta nimeltä, ja voin tietysti tulla mukaanne, sanoi Pixie

- Tutkitaan tätä Selenan mysteeriä.. Aloitetaan rannalla olevista tassun jäljistä, Kamaria sanoi.

- Juu, mennään! huudahti Aada.

Pandat ja Pixie lähtivät rantaan. Rannalla he lähtivät seuraamaan tassun jälkiä. He tulivat vähän ajan päästä luolan aukolle. Tassun jäljet johtivat luolaan. Vieressä oli myös polku.

- Ääh! Kumpi näistä on oikea reitti?

- Epäilen luolaa.. Hajaannutaan. Luola näyttää vaarallisemmalta. Tule Pixie sinä mukaani! Aada sanoi.

- Ok, me mennään Kamarian kanssa. Soitellaan sitten! Palataan takaisin luolan eteen soitosta! Aaron sanoi.

- Okei! Aada sanoi.

Pandat lähtivät matkaan. Aada ja Pixie kulkivat luolaa pitkin. Jostain kuului välillä murinaa.. Aaron ja Kamaria olivat taas vähän eksyksissä. Polku päättyi metsään jossa he eksyivät.

Miten käy näiden Pandojen ja Pixien? Ja miten Selina voi olla niin mysteerinen?

Se selviää seuraavassa luvussa.